Lenny ja Dana

Lenny ja Dana

perjantai 26. lokakuuta 2012

Ensilumen iloa

Eilen torstaina saapui ensilumi meillekin. Koirat olivat aivan riemuissaan takapihalle saapuneesta lumesta, jossa pyöriskelivätkin yöllä :)



Niin innoissaan, että korvakin nousee pystyyn

Lenny painaa jo 22,5 kiloa, säkäkorkeutta en ole mitannut. Iso poika silti :-) 
Heh, Mustista ja Mirristä tuli viesti heti maastojuoksujen jälkeen, että Lenny oli tullut toiseksi myymälässä järjestetyssä pentupäivän temppuradassa! Palkintona oli lahjakortti, frisbee ja herkkuja :) Hyvä Lenny!
Ruoaksi ostin Lennylle Nutra Goldin penturuokaa, sattui olemaan tarjouksessa. Olen Danalle sitä syöttänyt ja hyväksi todennut. Paitsi että Lenny on alkanut pieremään enemmän, en tiedä sitten johtuuko ruoasta vai paukutteleeko muuten vain :-D

Koirat eivät ole ottaneet yhteen viime kertaisten yhteenottamuksien jälkeen. Niiden johtajuuskuviot toisiaan kohti taitavat olla vielä vähän epäselvät. Oli aika hauska tapaus tuossa jokunen ilta sitten, kun Dana otti Lennyltä luun, jonka jälkeen Lenny ei uskaltanut ottaa sitä Danalta takaisin. Jonkin ajan päästä koirat seisoivat melkeinpä vastakkain ja luu lattialla koirien välissä. Aloin oikein seuraamaan koiria, ja siinä ne seisoivat paikoillaan vaikka kuinka kauan. Kumpikaan ei edes katsonut luuta, vähän siinä pyörittelivät silmiään ja välillä vilkaisivat toisiaan. Hetken päästä Lenny kurottautui ihan tajuttoman hitaasti nostamaan luuta lattialta suuhunsa-eikä Dana pannut pahakseen. Sitten Lenny söikin ihan rauhassa luun. Luulisin, että kaikki tällaisetkin tapahtumat ovat johtajuusasettelun hakemista. Mieluummin näin kuin rähinällä! Välillä Dana on kyllä aivan hassu, kun Lenny syö luuta. Dana menee makaamaan selälleen Lennyn eteen, vinkuu, ja yritttää välillä suulla tai tassuilla leikkiä Lennyn luulla..



Ilmoitin molemmat koirat talvikaudelle agilityyn. Keskiviikkoisin tulee olemaan Danan treenit ja torstaisin Lennyn. Lennyn ilmoitin vähän myöhässä, kun en ollut yhtään tajunnut että sekin pääsisi jo treenamaan! Mutta toki agilityssa voi tehdä jo vaikka mitä alle vuotiaan koirankin kanssa. Lennyn ryhmässä treenaa myös espves Mila-pentu, kiva nähdä hänen kehitystään viikottain :-)

Olimme Lennyn kanssa tiistai-iltana Koirakoulu Fiiliksen pennuille järjestetyllä hyppytekniikkakurssilla. Ensimmäisen harjoituksena otimme viisi peräkkäistä hyppyä, jonka viimeisen hypyn jälkeen oli namialusta. Lenny irtosi joka kerta tosi hyvin namialustalle, ja muutenkin tämä harjoitus sujui hyvin. Muutaman kerran Lenny tiputti viimeisen riman, kun ei jotenkin osannut asetella itseään oikein juuri ennen kuin sain hypätä namialustalle. Vaihdoimme sitten namialustan toiseksi viimeiseen väliin, joka onnistui. Sen jälkeen onnistui myös viimeisen hypyn jälkeen oleva namialusta.
Hyppyjen välisiä pituuksia en muista, mutta korkeus taisi maxipennuilla olla 20 cm. Toisena harjoituksena oli yksi vähän korkeampi hyppy, joka koiran piti hypätä ihan riman vierestä aivan riman toiselle puolelle. Siinä koira oppi ponnistamaan myös takapäällään, kun vauhtia ei ollut ollenkaan. Aluksi Lenny ei ymmärtänyt että riman yli piti hypätä, emmehän ole koskaan harjoitellut rimojen kanssa hyppyjä.
Opin, että rimoja ei saisi laittaa koskaan maahan, kun pennun kanssa harjoittelee hyppyjä, tai siis siivekkeiden läpi menoa. Tassun osuessa riman päälle rima saattaa pyörähtää ja koiran tassu vääntyä. Rima maassa saattaa johtaa myös siihen, että koira ei jatkossa kunnioita rimoja tarpeeksi hypätäkseen niiden yli, kun on tottunut että sen yli voi vain kulkea. Opin myös, että pennulla ei kannata kauaa ottaa aivan matalia esteitä, ettei koira opi hyppäämään väärin, eli pitkälle ja matalalla. Tämä saattaa koitua ongelmaksi varsinkin maxi-kokoisilla koirilla. Voi kun muistaisi vielä kaiken mitä kurssilla oppi, pitäisi melkein saada otettua muistiinpanoja samalla tai jotain. Mutta aivan hyvä kurssi oli, paitsi Lennyä alkoi jossain vaiheessa kiinnostamaan enemmän tyttökoirat kuin se itse agility... Toivottavasti tämä ei jatku! 

Ainiin! Tajusin ehkä vihdoinkin syyn Danan suurimpaan agilityongelmaan, eli keppien vaikeuteen! Aloin vain pohtimaan että enpäs muista aikaa, jolloin Dana olisi mennyt kepit aivan normaalisti. Aina alkaa pomppiminen viimeistään keppien loppuvaiheessa, tai sitten Dana ei halua ollenkaan suorittaa niitä, tai yhtäkkiä painuu kuono maahan haistelemaan. Jos Danalla onkin selässä kipukohtia tai lukkoja, eikä näin ollen pysty suorittamaan keppejä :-/ En siis aio kokeillakaan keppejä ennen kuin kuulen mitä osteopaattinen hieroja Danasta sanoo 12.11. Sitä siis odotellessa..

1 kommentti: